Sain perjantaina uutisia yliopistolta: minulle myönnettiin hakemani harjoittelutuki, joten toimeentuloni on turvattu vielä kesäksi! Pidän tuen saamista erittäin tärkeänä tulevan työllistymiseni kannalta, sillä tähän mennessä minulla ei vielä ole lainkaan "oman alan" työkokemusta. Lainausmerkit siksi, että yhteiskuntapoliitikoilla ei ole varsinaisesti omaa alaa. Oman alan voi valita sivuaineideiden kautta, jos luo itselleen fiksun kokonaisuuden. Tiedä sitten, onko oma kokonaisuuteni fiksu. Joka tapauksessa alkuviikosta pitää suunnata kampukselle katsomaan mitä harjoittelupaikkoja on tarjolla, ja laittaa sitten hakemuksia menemään. Arvelisin saavani harjoitelusta suurimman hyödyn, jos lähtisin muualle harjoitteluun, sillä täällä ei paikkoja ole kovin lajasti tarjolla. En kuitenkaan ole innostunut ajatuksesta, että joutuisi maksamaan vuokraa kahdesta asunnosta kesän ajan, koska silloin ei jäisi rahaa säästöön. Saa nyt nähdä, mitenkä asiat mielessään priorisoi. Ja tietysti loppujen lopuksi se ratkaisee asian,että mistä harjoittelupaikan saa. Hakijoita nimittäin varmasti riittää joka paikkaan.

Toinen minua kovasti ilahduttava asia on Samuli Putron soololevyn ilmestyminen ensi viikolla (kappaleita voi kuunnella osoitteessa http://www.myspace.com/samuliputro). Zen Café fanina tietysti suren, että bändi ei ole aktiivinen tänäkään vuonna, mutta Putron levy hyvittää sentään asiaa hieman. Muutaman kuuntelun perusteella MySpacessa olevat kappaleet kuulostavat kivoilta, ja Putrolle ominaiset sanoitukset ovat edelleen läsnä. Levy on Zen Cafén tuotantoa rauhallisempi ja akustisempi, ehkä jollain tavalla aikuisempi. Lopullisen tuomion levy saa kuitenkin vasta ilmestyttyään -edellyttäen, että raaskin ostaa sen. Kaksikymppiä uutuuslevystä on iso summa, melkein viikon ruokabudjetti. Levyn ostamisen puolesta puhuu se, että edellinen täysihintainen levy jonka ostin oli Zen Cafén Stop vuonna 2006. Jos en nyt aivan väärin muista, niis saattoipa tuo olla myöskin viimeisin levy, jonka olen ostanut.