Edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt jo tovi. Aina silloin tällöin iskee kausia, jolloin omia ajatuksia on mahdoton pukea kirjalliseen muotoon. En tiedä oliko äsken sellainen kausi, vai olinko yksinkertaisesti vain liian laiska ilahduttaakseni ainoaa lukijaani (pikkusiskoani) päivityksellä. Tylsän helmikuisen sunnuntain ajanvietteeksi päätin kuitenkin kirjoittaa muutaman rivin tänne mielessäni pyörivistä ajatuksista.

Gradun tekemisen johdosta olen viettänyt paljon aikaa kannettavan ääressä. Taukojen aikana on siis helppo siirtyä internetin ihmeelliseen maailmaan ja etsiä sieltä tietoa erinäisistä asioista. Näillä tauoilla olen lukemieni artikkelien ja blogien seurauksena alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota ravintoni ja kemikaalieni luonnonmukaisuuteen. On uskomatonta, että mitä kaikkea ihmisille syötetään ruokana! Esimerkiksi Eviran sivuilta (http://www.evira.fi/portal/fi/) on ladattavissa avain lisäainelistaan. Lista kertoo mitä luonnollisia tai synteettisiä aineita on kunkin E-koodin takana. Se, että ainetta esiintyy myös luonnossa, ei takaa sen terveellisyyttä. Teollisesti tuotettuna ja yhdistettynä toisiin ainesosiin yhdistelmät saattavat olla vähemmän hyväksi elimistölle. Lisäksi listasta löytyy ihan muuten vain ällöttäviä aineita, kuten E120, joka valmistetaan kilpikirvasta. Yäk! Vaikka tuo ei välttämättä haitallinen elimistölle olekaan, niin minun mielestä on ylitsepääsemätön ajatus, että söisin ötököitä. Minun tarvitsee tehdä vielä paljon "tutkimustyötä", jotta pystyn perustelemaan kantaani, miksi luomuruoka on parempi elimistölle kuin lisäaineilla pilattu puolivalmis- tai valmisruoka. Ja eihän siinä kaikki! Tämän lisäksi ravinnon viljelemiseen käytetään uskomattomat määrät hyönteismyrkkyjä, jotka uhkaavat rehevöittää järviä ja pilata vesiä. Vaarat ihmis- ja eläinkunnalle pitää myös pitää mielessä, sillä kertyessään elimistöön ja elinympäristöön nämä myrkyt saattavat tuoda mukanaan epämieluisia haittavaikutuksia. Tällä hetkellä näiden arvellaan voivan vaikuttaa esimerkiksi hedelmällisyyteen. Koska lisäaineiden ja hyönteismyrkkyjen turvallisuus elintarvikkeissa ei ole taattu, valitsen hyllystä mieluusti sen, joka sisältää mahdollisimman vähän E-alkuisia aineksia tai on kokonaan luomua. Harmi vain, että kaupat eivät ole vielä huomanneet, kuinka suuri kysyntä luomutuotteilla on. Kahdesta lähikaupastani toinen myy luomutuotteita edes kohtalaisesti, toisesta sen sijaan löytyy ehkä pari-kolme. Luomutuotteet ovat toisinaan myös turhan hintavia suhteessa tavallisiin tuotteisiin. Jos olisin työssäkäyvä, olisin ilomielin valmis maksamaan hieman enemmän huojentuneesta mielestä, mutta opiskelijana tämä ei ole mahdollista. Ruoan hinta on muutenkin korkealla. Miksihän luomu edes on niin kallista? Lähtökohdan pitäisi olla se, että jokaisen olisi varaa ostaa turvallista ruokaa. Näistä asioista todennäisesti vauhkoan lisää myöhemmissä postauksissa.

Näin eilen pitkästä aikaa ystävääni, joka valmistui viime syksynä yliopistosta ja muutti toiselle paikkakunnalle töiden perässä. Hän kysyi minulta, että onko opiskeluaika mielestäni kulunut nopeasti vai hitaasti. Ensimmäinen reaktio oli vastata kysymykseen, että tottakai nopeasti. Tavallaan näin onkin, jos pohtii opiskeluaikaa yhtenä kokonaisuutena erottelematta siitä yksittäisiä tapahtumia. Jos taas mietin näitä, niin tuntuu, kuin siitä olisi jo ikuisuus kun pakkasin lapsuudenkotini pahvilaatikkoon ja lähdin maailmalle. Joudun kysymään tavaroiden paikkaa vieraillessani kotona. Kun sanon olevani kotona, niin tarkoitan nykyisen paikkakuntani kotia. En edes muista, milloin tämä tapahtui. Ja nyt tämäkin ajanjakso on loppumaisillaan. Olisin ehkä haikeampi, jos olisin ystäväpiiristäni ensimmäinen joka lähtee täältä. Asia on päinvastoin, lähes kaikki ovat valmistuneet ja lähteneet työn perässä muualle. Täällä on nyt aika orpa, ja sen vuoksi valmistuminen ja työpaikan hankkiminen muualta ei tunnu niin vaikealta. Ehkä opiskelunkin jälkeen on vielä elämää ja aikaa olla nuori. Kaikista mukavinta on kuitenkin se, että kuuden vuoden köyhäily päättyy! Harmi vaan, että satun valmistumaan lama-aikaan.