Katsoin juuri äsken Richard Eyren ohjaaman Iris-elokuvan, ja pakko on tunnustaa, että elokuva kosketti minua todella kaikessa vähäeleisyydessään. Suuri kunnia kuuluu pääosia esittäneille Judi Denchille sekä Jim Broadbentille, jotka saivat katsojan välittämään ja nyyhkimään ruudun ääressä, kun kirjailijatar alkoi Alzheimerin taudin myötä kadottaa rakastamiaan sanoja sekä loppujen lopuksi myös oman minuutensa. Elokuvassa tuotiin kauniisti esiin pääparin rakkaustarinan kehitys vuosikymmeniä aikaisemmin, ja tätä peilattiin nykyhetkeen, jolloin Irisin sairauden eteneminen asetti uusia haasteita ehdottomalle rakastamiselle. Elokuvan hiljaisuus toimi ainakin minun kohdalla.

Elokuva sai minut muistelemaan kesää 2003, jolloin vietin kuukauden töissä vanhainkodin dementiaosastolla. Tuo kesätyö on ollut minun tähänastisista töistä ehdoton suosikkini, sillä työtehtävät siellä olivat monipuolisia, työkaverit mukavia ja vanhainkodin asukkaat kerrassaan ihania! Muistan ennen työn alkamista jännittäneeni kauheasti, sillä omia isovanhempia lukuunottamatta olin ollut vanhusten, etenkin sairaiden, kanssa melko vähän tekemisissä. Pelkäsin, että joku kuolee minun ollessa vuorossa, tai alkaa käyttäytyä sopimattomasti. Kumpikaan peloistani ei toteutunut, vaan kuukaudesta muodostui erittäin antoisa. Tottumattomalle työ tosin tuntui aluksi henkisesti raskaalta. Oli surullista nähdä, kuinka ihminen saattaa sairauden vuoksi menettää niin paljon siitä, mitä yleensä on totuttu pitämään osana ihmisyyttä: puhe, oma tahto, liikuntakyky... Hoitajat pystyvät vaikuttamaan kuitenkin todella paljon siihen, millaiseksi näiden ihmisten elämä muotoutuu vanhainkodissa. Minun kaupungissani henkilökunta oli ihanaa, ja he vaikuttivat ainakin suurimman osan ajastaan nauttivan työstään ja välittävän osaston asukkaista aidosti. Harmi vai, että henkilökuntaa on useinmiten liian vähän terveyden- ja sairaanhoidon piirissä. Jos heitä olisi enemmän, niin sairaille voitaisiin tarjota enemmän viriketoimintaa sekä käydä heidän kanssaan mahdollisuuksien mukaan myös laitoksen ulkopuolella. Suurin osa nimittäin vaikutti nauttivan tällaisista pienistä retkistä!