Jostain syystä olen kärsinyt unettomuudesta parina viime yönä, ties mistä syystä. Olen yrittänyt nukkua melko säännöllisesti, sillä minun unirytmi nyrjähtää helposti yökukkumiseksi. Tyttöily sattui kuitenkin venähtämään pitkälle aamuun, kun Sinkkuelämää-elokuvan jälkeen huomattiin kellon olevan jo reilusti yli puolen yön, eikä me oltu ehditty jutella vielä ollenkaan. Ennustettavasti en päässyt aamulla hyvissä ajoin ylös, ja tämän jälkeen uni ei ole meinannut iltaisin tulla, ja yönkin nukun todella katkonaisesti. Inhoan unettomuutta. Olen jotenkin yliherkkä siihen, jos joudun olemaan kauan samassa asennossa, hereillä siis. Valvomisen seurauksena joka paikkaa alkaa siis kolottaa, jollen lähde vaeltelemaan ympäriinsä. Se taas häiritsisi poikaystävää, joten yritän sinnitellä paikoillani. Toinen minkä olen huomannut auttavan, on suklaa. Mutta periaatepäätöksen vuoksi en voi syödä sitä joka kerta kun unettomuus iskee, sillä hampaatkin tarvitsee tauon ruokailusta. Lukeminenkaan ei tunnu samalta kuin päivällä, ellei ole kesken joku todella mukaansatempaava kirja. Lukioaikana luin historian kirjoja tällaisissa tilanteissa, mutta nykyään koulukirjat ovat vähän liian mielenkiintoisia. Pitäisi kai asioida kirjastossa ja etsiä sieltä joku mahdollisimman unettava kirja, ihan vain tällaisia kausia varten.

Väsymystä lukuunottamatta viikonloppu on sujunut ihan kivasti. Poikaystävä tuli reissusta takaisin, vaikkakin väsyneenä ja flunssaisena. Olen vanunut aamuisin pitkään ennen nousemista ylös. Olen lukenut loppuun Sofi Oksasen Stalinin lehmät ja aloittanut Johanna Sinisalon Sankareita. Jälkimmäinen kirja on mielenkiintoinen, vaikkakin vähän harmittaa se, että en ole koskaan lukenut Kalevalaa ja osa viittauksista jää tämän vuoksi tajuamatta. Stalinin lehmät taas oli aivan mahtava, parempi kuin Baby Jane, jonka olin lukenut Oksaselta aiemmin. Minua hämmästyttää, kuinka hyvin Sofi Oksanen osaa kuvata syömishäiriöisen tytön ajatusmaailmaa. Lisäksi hän tekee sen jotenkin karusti ja liioittelematta, ajatuksiin on helppo uskoa ja samaistua. Myöskin monikulttuurisuus ja suomalaisten ja virolaisten suhtautuminen toisiinsa on kiinnostavaa luettavaa. Oksanen onnistuu käsittelemään montaa teemaa tässä kirjassa. Niin, lista jäi kesken. Tänään kävin SPR:n kirpputorilla, mutta tällä kertaa en ostanut mitään. Siellä oli hyvänlaatuisia vaatteita rekeissä, mutta liian isoa kokoa -kuten yleensä. Kirjoja olisin voinut ostaa, mutta se ei ole kovin fiksua tässä vaiheessa, kun vanhatkaan eivät mahdu hyllyyn. Seuraavalla kerralla voisi ottaa kaverin mukaan, jotta tulisi sovitettua myös sellaisia vaatteita, joita itse ei rekistä valitsisi. Lisäksi voisi katsella asusteita, joilla saisi helposti ilmettä vaatteisiin, käytän niitä nyt ihan liian vähän. Esimerkiksi vyöt paidan päälle laitettuna ovat ihan kivannäköinen yksityiskohta, jos niitä osaa yhdistellä nätisti.