sunnuntai, 8. helmikuu 2009

Iloisia uutisia

Sain perjantaina uutisia yliopistolta: minulle myönnettiin hakemani harjoittelutuki, joten toimeentuloni on turvattu vielä kesäksi! Pidän tuen saamista erittäin tärkeänä tulevan työllistymiseni kannalta, sillä tähän mennessä minulla ei vielä ole lainkaan "oman alan" työkokemusta. Lainausmerkit siksi, että yhteiskuntapoliitikoilla ei ole varsinaisesti omaa alaa. Oman alan voi valita sivuaineideiden kautta, jos luo itselleen fiksun kokonaisuuden. Tiedä sitten, onko oma kokonaisuuteni fiksu. Joka tapauksessa alkuviikosta pitää suunnata kampukselle katsomaan mitä harjoittelupaikkoja on tarjolla, ja laittaa sitten hakemuksia menemään. Arvelisin saavani harjoitelusta suurimman hyödyn, jos lähtisin muualle harjoitteluun, sillä täällä ei paikkoja ole kovin lajasti tarjolla. En kuitenkaan ole innostunut ajatuksesta, että joutuisi maksamaan vuokraa kahdesta asunnosta kesän ajan, koska silloin ei jäisi rahaa säästöön. Saa nyt nähdä, mitenkä asiat mielessään priorisoi. Ja tietysti loppujen lopuksi se ratkaisee asian,että mistä harjoittelupaikan saa. Hakijoita nimittäin varmasti riittää joka paikkaan.

Toinen minua kovasti ilahduttava asia on Samuli Putron soololevyn ilmestyminen ensi viikolla (kappaleita voi kuunnella osoitteessa http://www.myspace.com/samuliputro). Zen Café fanina tietysti suren, että bändi ei ole aktiivinen tänäkään vuonna, mutta Putron levy hyvittää sentään asiaa hieman. Muutaman kuuntelun perusteella MySpacessa olevat kappaleet kuulostavat kivoilta, ja Putrolle ominaiset sanoitukset ovat edelleen läsnä. Levy on Zen Cafén tuotantoa rauhallisempi ja akustisempi, ehkä jollain tavalla aikuisempi. Lopullisen tuomion levy saa kuitenkin vasta ilmestyttyään -edellyttäen, että raaskin ostaa sen. Kaksikymppiä uutuuslevystä on iso summa, melkein viikon ruokabudjetti. Levyn ostamisen puolesta puhuu se, että edellinen täysihintainen levy jonka ostin oli Zen Cafén Stop vuonna 2006. Jos en nyt aivan väärin muista, niis saattoipa tuo olla myöskin viimeisin levy, jonka olen ostanut.

 

tiistai, 3. helmikuu 2009

Kirpparilöytöjä

Jyväskylän keskustaan on avattu uusi kirpputori! Olin ihan riemuissani, kun kaverini vinkkasi minulle tästä juuri avautuneesta paikasta. Ainakaan itse en huomannut heidän mainostaneen missään toimintansa käynnistymistä. Kirpputori poikkeaa muista keskustan alueella olevista siinä, että tämä toimii pöydänvuokrausperiaatteella. Hyvä puoli lahjoituskirpputoreihin verrattuna on se, ihmiset tuovat näihin parempikuntoista tavaraa. Huonona puolena on monesti hintojen korkeus. Ihmiset ovat unohtaneet kirpputorien periaatteen, eli käytetyn tavaran kierrättämisen halvalla. Tämän vuoksi yksityisten ihmisten pöydät eivät usein pysty kilpailemaan esim. Ekocenterin tai SPR:n kanssa. Näistä saattaa tehdä aivan mahtavia löytöjä, kun ihmiset tuovat vintiltä löytämäänsä tavaraa myytäväksi.

Eilen tosiaan kävin tuolla uudella kirpputorilla, ja se yllätti minut positiivisesti. Vaikka pöydistä oli tuolloin käytössä vain puolet, niin löytöjä teki lähes yhtä paljon kuin jättimäisestä Laukaantien varressa olevasta Kirpputorimarketista. Osa tavarasta piti suosiolla jättää hyllyyn, jotta minulla on varaa mennä penkomaan tavaraa uudestaan, kunhan paikan toiminta on kunnolla käynnistynyt. Täydensin erittäin vaatimatonta korukokoelmaani kolmella parilla korvakoruja. Näistä yhdet olivat persoonalliset kotimaista käsityötä olevat sinivihreät korut, jotka ovat aivan mahtavat! Kaupassa näistä saisi maksaa helposti ainakin toista kymppiä. Kahdet muut olivatkin sitten tavallisemmat, vaikkakin valkoisissa pienissä renkaissa on jotain todella söpöä! Kaikissa nämä korut ovat suhteellisen pieniä ja näin arkikäyttöönkin helposti sopivia. Tällaisia juuri minulta puuttui. Koruja vieläkin parempana löytönä pidän valurautapannua. Olen harkinnut tällaisen ostoa jo pidemmän aikaa, sillä toisin kuin teflonpannu, tämä on ikuinen, jos sen hoitaa hyvin. Olenkin lueskellut netistä hoito-ohjeita ja tänään menenkin ostamaan öljyä, jotta saan laitettua pannun käyttökuntoon. Vanhassa pannussa on se hyvä puoli, että se on jo kulunut käytössä, joten se vaatii vähemmän käsittelyä tehopuhdistuksen jälkeen. Lisäksi se luultavasti on laadultaankin hyvä, kerran se on kestänyt jo vuosia jonkun toisen käytössä. Sama pätee muutenkin kirpputoritavaraan. Jos vaatteet ovat kestäneet useita pesuja, niin ne luultavasti on valmistettu hyvästä materiaalista. Samoin vanhat nahkakengät ja -laukut ovat pitkäikäisiä ja toimivat useallakin omistajalla. Näin on varmasti myös uusien laadukkaiden tavaroiden laita. Mutta jos ei ole varaa panostaa niihin, niin mieluummin ostan kirpputorilta jotain käytettyä kuin rasitan ympäristöä vähempi-ikäisellä halpistavaralla.

sunnuntai, 1. helmikuu 2009

Bibbidi-Bobbidi-Boo

Edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt jo tovi. Aina silloin tällöin iskee kausia, jolloin omia ajatuksia on mahdoton pukea kirjalliseen muotoon. En tiedä oliko äsken sellainen kausi, vai olinko yksinkertaisesti vain liian laiska ilahduttaakseni ainoaa lukijaani (pikkusiskoani) päivityksellä. Tylsän helmikuisen sunnuntain ajanvietteeksi päätin kuitenkin kirjoittaa muutaman rivin tänne mielessäni pyörivistä ajatuksista.

Gradun tekemisen johdosta olen viettänyt paljon aikaa kannettavan ääressä. Taukojen aikana on siis helppo siirtyä internetin ihmeelliseen maailmaan ja etsiä sieltä tietoa erinäisistä asioista. Näillä tauoilla olen lukemieni artikkelien ja blogien seurauksena alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota ravintoni ja kemikaalieni luonnonmukaisuuteen. On uskomatonta, että mitä kaikkea ihmisille syötetään ruokana! Esimerkiksi Eviran sivuilta (http://www.evira.fi/portal/fi/) on ladattavissa avain lisäainelistaan. Lista kertoo mitä luonnollisia tai synteettisiä aineita on kunkin E-koodin takana. Se, että ainetta esiintyy myös luonnossa, ei takaa sen terveellisyyttä. Teollisesti tuotettuna ja yhdistettynä toisiin ainesosiin yhdistelmät saattavat olla vähemmän hyväksi elimistölle. Lisäksi listasta löytyy ihan muuten vain ällöttäviä aineita, kuten E120, joka valmistetaan kilpikirvasta. Yäk! Vaikka tuo ei välttämättä haitallinen elimistölle olekaan, niin minun mielestä on ylitsepääsemätön ajatus, että söisin ötököitä. Minun tarvitsee tehdä vielä paljon "tutkimustyötä", jotta pystyn perustelemaan kantaani, miksi luomuruoka on parempi elimistölle kuin lisäaineilla pilattu puolivalmis- tai valmisruoka. Ja eihän siinä kaikki! Tämän lisäksi ravinnon viljelemiseen käytetään uskomattomat määrät hyönteismyrkkyjä, jotka uhkaavat rehevöittää järviä ja pilata vesiä. Vaarat ihmis- ja eläinkunnalle pitää myös pitää mielessä, sillä kertyessään elimistöön ja elinympäristöön nämä myrkyt saattavat tuoda mukanaan epämieluisia haittavaikutuksia. Tällä hetkellä näiden arvellaan voivan vaikuttaa esimerkiksi hedelmällisyyteen. Koska lisäaineiden ja hyönteismyrkkyjen turvallisuus elintarvikkeissa ei ole taattu, valitsen hyllystä mieluusti sen, joka sisältää mahdollisimman vähän E-alkuisia aineksia tai on kokonaan luomua. Harmi vain, että kaupat eivät ole vielä huomanneet, kuinka suuri kysyntä luomutuotteilla on. Kahdesta lähikaupastani toinen myy luomutuotteita edes kohtalaisesti, toisesta sen sijaan löytyy ehkä pari-kolme. Luomutuotteet ovat toisinaan myös turhan hintavia suhteessa tavallisiin tuotteisiin. Jos olisin työssäkäyvä, olisin ilomielin valmis maksamaan hieman enemmän huojentuneesta mielestä, mutta opiskelijana tämä ei ole mahdollista. Ruoan hinta on muutenkin korkealla. Miksihän luomu edes on niin kallista? Lähtökohdan pitäisi olla se, että jokaisen olisi varaa ostaa turvallista ruokaa. Näistä asioista todennäisesti vauhkoan lisää myöhemmissä postauksissa.

Näin eilen pitkästä aikaa ystävääni, joka valmistui viime syksynä yliopistosta ja muutti toiselle paikkakunnalle töiden perässä. Hän kysyi minulta, että onko opiskeluaika mielestäni kulunut nopeasti vai hitaasti. Ensimmäinen reaktio oli vastata kysymykseen, että tottakai nopeasti. Tavallaan näin onkin, jos pohtii opiskeluaikaa yhtenä kokonaisuutena erottelematta siitä yksittäisiä tapahtumia. Jos taas mietin näitä, niin tuntuu, kuin siitä olisi jo ikuisuus kun pakkasin lapsuudenkotini pahvilaatikkoon ja lähdin maailmalle. Joudun kysymään tavaroiden paikkaa vieraillessani kotona. Kun sanon olevani kotona, niin tarkoitan nykyisen paikkakuntani kotia. En edes muista, milloin tämä tapahtui. Ja nyt tämäkin ajanjakso on loppumaisillaan. Olisin ehkä haikeampi, jos olisin ystäväpiiristäni ensimmäinen joka lähtee täältä. Asia on päinvastoin, lähes kaikki ovat valmistuneet ja lähteneet työn perässä muualle. Täällä on nyt aika orpa, ja sen vuoksi valmistuminen ja työpaikan hankkiminen muualta ei tunnu niin vaikealta. Ehkä opiskelunkin jälkeen on vielä elämää ja aikaa olla nuori. Kaikista mukavinta on kuitenkin se, että kuuden vuoden köyhäily päättyy! Harmi vaan, että satun valmistumaan lama-aikaan.

 

 

perjantai, 31. lokakuu 2008

Graduntekoa ja leffailua

Sain tällä viikolla kirjoitettua ekat sivut gradua! Hui! Kuitenkin jo parin sivun edistyminen tuntuu siltä, että on saanut aikaan jotain suurta. Toisaalta se oli iso askel minulle. Olen tähän mennessä lueskellut aiheesta kirjallisuutta ja muita aihettani sivuavia graduja, ja siinä samalla kynnys alkaa kirjoittaa kasvoi. Ajatus siitä, että pitäisi kyetä tuottamamaan tieteellistä tekstiä, tuntuu välillä niin hurjalta. Tuntuu, että sanamuotojen valinta on tavallistakin tärkeämpää, jotta antaa itsestään asiantuntevan vaikutelman. Lisäksi viittausten määrän tekstissä pitäisi olla sopiva ja viitteet pitää saada sidottua oman tekstin mukaan niin, että kokonaisuus on yhtenäinen. Blaah. Alkavan kuun loppupuolella pitäisi olla yksi luku valmiina esiteltäväksi seminaaritapaamisessa. Joulukuun alkupuolella taas on aineistoharjoitusten deadline, eli oman aineiston analyysista pitää olla ainakin osa valmiina esiteltäväksi. Kiirettä pitää siis, ja aika tulee kulumaan entistä tiiviimmin yliopiston kirjastolla. En muuten odota ollenkaan aineiston kasaamista. Kirjastossa on yksi hyllyllinen viranomaistekstejä, jotka minun pitää selata läpi ja etsiä perustuloon liittyvät kirjoitukset. Niin, ja kirjoissa ei tietenkään ole mitään asiasanahakemistoa. Onneksi 90-luvulta alkaen on asiakirjat saatavilla myös internetissä, jossa niitä voi selailla asiasanan avulla.

Eilen kävin katsomassa kotimaisen kauhupätkän Saunan. Minulla ei ollut oikeastaan mitään odotuksia kyseiseltä elokuvalta. Kaveri joskus kehui ohjaajan aiempaa, Jadesoturia, sen visuaalisen kauneuden vuoksi, vaikka juonikuvio ei ollutkaan hänen mielestään kovin kantava. Samaa voisi sanoa myös Saunasta. Elokuva oli suurimmaksi osaksi kaunista katsottavaa. Värit olivat utuisen viehättävät ja tekivät elokuvasta jotenkin lumotun oloisen. Historiallisena ajankuvana Sauna on minusta myös onnistunut. Näyttelijätkin sopivat rooleihinsa aika hyvin. Sen sijaan minua häiritsi se, että 1500-luvun Ruotsi-Suomessa puhuttiin nykysuomea, ja että venäjää puhuttiin suomalaisella aksentilla. En myöskään pitänyt elokuvan säikyttelykohtauksista, jolloin valkokankaalle ilmestyy yhtäkkiä jotain karseaa. Näkymättömämpi ja piilotetumpi kauhu toimii omalla kohdalla paremmin, ja ehkä sen puuttuminen Saunasta olisikin tehnyt elokuvasta eheämmän kokonaisuuden.

sunnuntai, 26. lokakuu 2008

Vaalisunnuntai

Kävin tänään äänestämässä kunnallisvaaleissa. Taisi olla ensimmäinen kertani, sillä muistaakseni olin viime kerralla vielä kirjoilla vanhalla kotipaikkakunnallani, ja en kokenut, että minun olisi mitään mieltä äänestää siellä. Tällä kertaa sen sijaan pystyin äänestämään asuinpaikkakunnallani. Perehdyin etukäteen netissä ehdokkaisiin, jotta löytäisin sellaisen, jonka kokisin puolustavan minun tärkeinä pitämiäni asioita. Sain sellaisen vaikutelman, että puolueella on yllättävän vähän merkitystä ehdokkaiden ajatusmaailmaan. Tällä en tietenkään väitä, että puolueella ei olisi väliä, onhan sillä toki ja itsekin valitsin ehdokkaan osittain puolueen perusteella, vaan sitä, että nykyään vaikuttaa siltä, että ei haluta ottaa kantaa mihinkään kovin jyrkästi. Kyse on enemminkin painotuseroista, ja saman puolueen sisällä vaikuttaa taas hyvinkin erilaisia yksilöitä. En ole niin hyvin perillä poliittisesta historiasta enkä politiikasta muutenkaan, joten en osaa esittää mitään asiantuntavaa mielipidettä, mutta kaipaisin ehkä jotain radikaalimpia mielipiteitä kuuluviin myös poliittisella areenalla. Jos ei muuta, niin tämä herättäisi keskustelua ja kenties avaisi uudenlaisia näkökantoja asiohin. Nykyään ollaan jämähdetty paikoilleen, eivätkä asiat tunnu etenevän suuntaan tai toiseen. Tai jos etenevät, niin väärään suuntaan, joka on minun näkökulmastani siirtymistä liikaa oikealle.

Tämän hetkinen tilanne on YLEn puoluekannatusmittarin mukaan edelleen se, että kokoomus on ykkösenä, ja sitä seuraa Keskusta sekä SDP. Vaikuttaa samalta kuin edellisissä eduskuntavaaleissa, silloin tosin olin enemmän järkyttynyt siitä, että Kokoomus on kohoamassa suurimmaksi puolueeksi. Mikään kolmesta suuresta ei aseta tärkeimmiksi arvoiksi samoja kuin minä. Vihreitä arvoja esiintyy toki kaikilla puolueilla, mutta isolla osalla ne jäävät muiden arvojen jalkoihin. Samoin solidaarisuus heikoimmassa asemassa olevia kohtaan vaikuttaa jäävän muiden arvojen jalkoihin. Eihän tämä, kuten eivät myöskään vihreät arvot, edistä talouskasvua, ainakaan yhdestä näkökulmasta tulkittuna. Minulle itselleni olisi tärkeää, että yrittäisimme elää niin, että ekologinen jalanjälkemme olisi mahdollisimman pieni ja kehitys kestävällä pohjalla. On tärkeää turvata puhdas ja elinkelpoinen ympäristö myös tuleville sukupolville, ja tämän vuoksi on tärkeää olla asettamatta taloudellisia näkökantoja joka kerta ekologisten edelle. Toinen tärkeä asia on saada perustoimeentuloturva reilummaksi. Tällä hetkellä etuuksien taso on niin alhainen, että lähes 10% kuntien asukkaista joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Luku on vielä suurempi, kun otetaan huomioon työttömyysturvan varassa elävät. Ja toimeentulotuenhan pitäisi olla vain viimeisijaista, eli pääasiassa muilla tuilla pitäisi tulla toimeen. Työuran ollessa pätkittäisempää kuin aikaisemmin, yhä useampi joutuu liikkumaan työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan välillä. Ikävä kyllä nämä kaksi on huonosti koordinoitavissa yhteen, ja tästä seuraa usein se, että etuuksia peritään takaisin tai ihmiset joutuvat odottamaan tuen alkamista kohtuuttoman kauan. Tämäkin ajaa ihmisiä toimeentulotuen saajiksi. Etuuksien tason pitäisi olla sen verran korkeampi, että pienempi osa ihmisistä joutuisi viimeisijaisten tukimuotojen varaan. Samaten tarvitaan parempaa koordinointia, jotta ihmiset kokisivat tulleensa kohdeilluiksi oikeudenmukaisesti, saisivat säilyttää ihmisarvonsa, ja pystyisivät liikkumaan helpommin statuksesta toiseen. En usko, että tämä tekisi työnteosta yhtään vähemmän houkuttelevaa, päinvastoin.