Toinen minua kovasti ilahduttava asia on Samuli Putron soololevyn ilmestyminen ensi viikolla (kappaleita voi kuunnella osoitteessa http://www.myspace.com/samuliputro). Zen Café fanina tietysti suren, että bändi ei ole aktiivinen tänäkään vuonna, mutta Putron levy hyvittää sentään asiaa hieman. Muutaman kuuntelun perusteella MySpacessa olevat kappaleet kuulostavat kivoilta, ja Putrolle ominaiset sanoitukset ovat edelleen läsnä. Levy on Zen Cafén tuotantoa rauhallisempi ja akustisempi, ehkä jollain tavalla aikuisempi. Lopullisen tuomion levy saa kuitenkin vasta ilmestyttyään -edellyttäen, että raaskin ostaa sen. Kaksikymppiä uutuuslevystä on iso summa, melkein viikon ruokabudjetti. Levyn ostamisen puolesta puhuu se, että edellinen täysihintainen levy jonka ostin oli Zen Cafén Stop vuonna 2006. Jos en nyt aivan väärin muista, niis saattoipa tuo olla myöskin viimeisin levy, jonka olen ostanut.

Eilen tosiaan kävin tuolla uudella kirpputorilla, ja se yllätti minut positiivisesti. Vaikka pöydistä oli tuolloin käytössä vain puolet, niin löytöjä teki lähes yhtä paljon kuin jättimäisestä Laukaantien varressa olevasta Kirpputorimarketista. Osa tavarasta piti suosiolla jättää hyllyyn, jotta minulla on varaa mennä penkomaan tavaraa uudestaan, kunhan paikan toiminta on kunnolla käynnistynyt. Täydensin erittäin vaatimatonta korukokoelmaani kolmella parilla korvakoruja. Näistä yhdet olivat persoonalliset kotimaista käsityötä olevat sinivihreät korut, jotka ovat aivan mahtavat! Kaupassa näistä saisi maksaa helposti ainakin toista kymppiä. Kahdet muut olivatkin sitten tavallisemmat, vaikkakin valkoisissa pienissä renkaissa on jotain todella söpöä! Kaikissa nämä korut ovat suhteellisen pieniä ja näin arkikäyttöönkin helposti sopivia. Tällaisia juuri minulta puuttui. Koruja vieläkin parempana löytönä pidän valurautapannua. Olen harkinnut tällaisen ostoa jo pidemmän aikaa, sillä toisin kuin teflonpannu, tämä on ikuinen, jos sen hoitaa hyvin. Olenkin lueskellut netistä hoito-ohjeita ja tänään menenkin ostamaan öljyä, jotta saan laitettua pannun käyttökuntoon. Vanhassa pannussa on se hyvä puoli, että se on jo kulunut käytössä, joten se vaatii vähemmän käsittelyä tehopuhdistuksen jälkeen. Lisäksi se luultavasti on laadultaankin hyvä, kerran se on kestänyt jo vuosia jonkun toisen käytössä. Sama pätee muutenkin kirpputoritavaraan. Jos vaatteet ovat kestäneet useita pesuja, niin ne luultavasti on valmistettu hyvästä materiaalista. Samoin vanhat nahkakengät ja -laukut ovat pitkäikäisiä ja toimivat useallakin omistajalla. Näin on varmasti myös uusien laadukkaiden tavaroiden laita. Mutta jos ei ole varaa panostaa niihin, niin mieluummin ostan kirpputorilta jotain käytettyä kuin rasitan ympäristöä vähempi-ikäisellä halpistavaralla.

Gradun tekemisen johdosta olen viettänyt paljon aikaa kannettavan ääressä. Taukojen aikana on siis helppo siirtyä internetin ihmeelliseen maailmaan ja etsiä sieltä tietoa erinäisistä asioista. Näillä tauoilla olen lukemieni artikkelien ja blogien seurauksena alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota ravintoni ja kemikaalieni luonnonmukaisuuteen. On uskomatonta, että mitä kaikkea ihmisille syötetään ruokana! Esimerkiksi Eviran sivuilta (http://www.evira.fi/portal/fi/) on ladattavissa avain lisäainelistaan. Lista kertoo mitä luonnollisia tai synteettisiä aineita on kunkin E-koodin takana. Se, että ainetta esiintyy myös luonnossa, ei takaa sen terveellisyyttä. Teollisesti tuotettuna ja yhdistettynä toisiin ainesosiin yhdistelmät saattavat olla vähemmän hyväksi elimistölle. Lisäksi listasta löytyy ihan muuten vain ällöttäviä aineita, kuten E120, joka valmistetaan kilpikirvasta. Yäk! Vaikka tuo ei välttämättä haitallinen elimistölle olekaan, niin minun mielestä on ylitsepääsemätön ajatus, että söisin ötököitä. Minun tarvitsee tehdä vielä paljon "tutkimustyötä", jotta pystyn perustelemaan kantaani, miksi luomuruoka on parempi elimistölle kuin lisäaineilla pilattu puolivalmis- tai valmisruoka. Ja eihän siinä kaikki! Tämän lisäksi ravinnon viljelemiseen käytetään uskomattomat määrät hyönteismyrkkyjä, jotka uhkaavat rehevöittää järviä ja pilata vesiä. Vaarat ihmis- ja eläinkunnalle pitää myös pitää mielessä, sillä kertyessään elimistöön ja elinympäristöön nämä myrkyt saattavat tuoda mukanaan epämieluisia haittavaikutuksia. Tällä hetkellä näiden arvellaan voivan vaikuttaa esimerkiksi hedelmällisyyteen. Koska lisäaineiden ja hyönteismyrkkyjen turvallisuus elintarvikkeissa ei ole taattu, valitsen hyllystä mieluusti sen, joka sisältää mahdollisimman vähän E-alkuisia aineksia tai on kokonaan luomua. Harmi vain, että kaupat eivät ole vielä huomanneet, kuinka suuri kysyntä luomutuotteilla on. Kahdesta lähikaupastani toinen myy luomutuotteita edes kohtalaisesti, toisesta sen sijaan löytyy ehkä pari-kolme. Luomutuotteet ovat toisinaan myös turhan hintavia suhteessa tavallisiin tuotteisiin. Jos olisin työssäkäyvä, olisin ilomielin valmis maksamaan hieman enemmän huojentuneesta mielestä, mutta opiskelijana tämä ei ole mahdollista. Ruoan hinta on muutenkin korkealla. Miksihän luomu edes on niin kallista? Lähtökohdan pitäisi olla se, että jokaisen olisi varaa ostaa turvallista ruokaa. Näistä asioista todennäisesti vauhkoan lisää myöhemmissä postauksissa.

Näin eilen pitkästä aikaa ystävääni, joka valmistui viime syksynä yliopistosta ja muutti toiselle paikkakunnalle töiden perässä. Hän kysyi minulta, että onko opiskeluaika mielestäni kulunut nopeasti vai hitaasti. Ensimmäinen reaktio oli vastata kysymykseen, että tottakai nopeasti. Tavallaan näin onkin, jos pohtii opiskeluaikaa yhtenä kokonaisuutena erottelematta siitä yksittäisiä tapahtumia. Jos taas mietin näitä, niin tuntuu, kuin siitä olisi jo ikuisuus kun pakkasin lapsuudenkotini pahvilaatikkoon ja lähdin maailmalle. Joudun kysymään tavaroiden paikkaa vieraillessani kotona. Kun sanon olevani kotona, niin tarkoitan nykyisen paikkakuntani kotia. En edes muista, milloin tämä tapahtui. Ja nyt tämäkin ajanjakso on loppumaisillaan. Olisin ehkä haikeampi, jos olisin ystäväpiiristäni ensimmäinen joka lähtee täältä. Asia on päinvastoin, lähes kaikki ovat valmistuneet ja lähteneet työn perässä muualle. Täällä on nyt aika orpa, ja sen vuoksi valmistuminen ja työpaikan hankkiminen muualta ei tunnu niin vaikealta. Ehkä opiskelunkin jälkeen on vielä elämää ja aikaa olla nuori. Kaikista mukavinta on kuitenkin se, että kuuden vuoden köyhäily päättyy! Harmi vaan, että satun valmistumaan lama-aikaan.